ehoste
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈehost̪eˣ/
- tavutus: e‧hos‧te
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ehoste | ehosteet |
genetiivi | ehosteen | ehosteiden ehosteitten |
partitiivi | ehostetta | ehosteita |
akkusatiivi | ehoste; ehosteen |
ehosteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ehosteessa | ehosteissa |
elatiivi | ehosteesta | ehosteista |
illatiivi | ehosteeseen | ehosteisiin ehosteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ehosteella | ehosteilla |
ablatiivi | ehosteelta | ehosteilta |
allatiivi | ehosteelle | ehosteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ehosteena | ehosteina |
translatiivi | ehosteeksi | ehosteiksi |
abessiivi | ehosteetta | ehosteitta |
instruktiivi | – | ehostein |
komitatiivi | – | ehosteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ehostee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ehostet- |
Aiheesta muualla
muokkaa- ehoste Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48