Substantiivi

muokkaa

meikki (5-A)[1]

  1. ehoste

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmei̯kːi/
  • tavutus: meik‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meikki meikit
genetiivi meikin meikkien
(meikkein)
partitiivi meikkiä meikkejä
akkusatiivi meikki;
meikin
meikit
sisäpaikallissijat
inessiivi meikissä meikeissä
elatiivi meikistä meikeistä
illatiivi meikkiin meikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi meikillä meikeillä
ablatiivi meikiltä meikeiltä
allatiivi meikille meikeille
muut sijamuodot
essiivi meikkinä meikkeinä
translatiivi meikiksi meikeiksi
abessiivi meikittä meikeittä
instruktiivi meikein
komitatiivi meikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo meiki-
vahva vartalo meikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

englantilainen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

meikinpoistoaine, meikkikynä, meikkilaukku, meikkipussi, meikkisivellin, meikkivoide, roolimeikki, silmämeikki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • meikki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.