Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

meikki (5-A)[1]

  1. ehoste

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmei̯kːi/
  • tavutus: meik‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meikki meikit
genetiivi meikin meikkien
(meikkein)
partitiivi meikkiä meikkejä
akkusatiivi meikki;
meikin
meikit
sisäpaikallissijat
inessiivi meikissä meikeissä
elatiivi meikistä meikeistä
illatiivi meikkiin meikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi meikillä meikeillä
ablatiivi meikiltä meikeiltä
allatiivi meikille meikeille
muut sijamuodot
essiivi meikkinä meikkeinä
translatiivi meikiksi meikeiksi
abessiivi meikittä meikeittä
instruktiivi meikein
komitatiivi meikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo meiki-
vahva vartalo meikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englantilainen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

meikinpoistoaine, meikkikynä, meikkilaukku, meikkipussi, meikkisivellin, meikkivoide, roolimeikki, silmämeikki

Aiheesta muualla muokkaa

  • meikki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.