ekspertti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈekspert̪ːi/
- tavutus: eks‧pert‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ekspertti | ekspertit |
| genetiivi | ekspertin | eksperttien (eksperttein) |
| partitiivi | eksperttiä | eksperttejä |
| akkusatiivi | ekspertti; ekspertin |
ekspertit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ekspertissä | eksperteissä |
| elatiivi | ekspertistä | eksperteistä |
| illatiivi | eksperttiin | ekspertteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ekspertillä | eksperteillä |
| ablatiivi | ekspertiltä | eksperteiltä |
| allatiivi | ekspertille | eksperteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eksperttinä | ekspertteinä |
| translatiivi | ekspertiksi | eksperteiksi |
| abessiivi | ekspertittä | eksperteittä |
| instruktiivi | – | ekspertein |
| komitatiivi | – | ekspertteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | eksperti- | |
| vahva vartalo | ekspertti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. asiantuntija
|
Ks. asiantuntija |
Aiheesta muualla
muokkaa- ekspertti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C