elättäjä
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
elättäjä (10)
- henkilö, joka elättää jotakuta
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈelæt̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: e‧lät‧tä‧jä
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elättäjä | elättäjät |
genetiivi | elättäjän | elättäjien (elättäjäin) |
partitiivi | elättäjää | elättäjiä |
akkusatiivi | elättäjä; elättäjän |
elättäjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elättäjässä | elättäjissä |
elatiivi | elättäjästä | elättäjistä |
illatiivi | elättäjään | elättäjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elättäjällä | elättäjillä |
ablatiivi | elättäjältä | elättäjiltä |
allatiivi | elättäjälle | elättäjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elättäjänä | elättäjinä |
translatiivi | elättäjäksi | elättäjiksi |
abessiivi | elättäjättä | elättäjittä |
instruktiivi | – | elättäjin |
komitatiivi | – | elättäjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | elättäjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
KäännöksetMuokkaa
1. henkilö, joka elättää jotakuta
|
Aiheesta muuallaMuokkaa
- elättäjä Kielitoimiston sanakirjassa