elefantti
Suomi
Substantiivi
- norsu, suurin maalla elävä nisäkäs (Elephantidae-heimo)
Ääntäminen
- IPA: /ˈeleˌfɑnt̪ːi/, [ˈe̞le̞ˌfɑ̝n̪t̪ːi]
- tavutus: e‧le‧fant‧ti
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elefantti | elefantit |
genetiivi | elefantin | elefanttien (elefanttein) |
partitiivi | elefanttia | elefantteja |
akkusatiivi | elefantti; elefantin |
elefantit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elefantissa | elefanteissa |
elatiivi | elefantista | elefanteista |
illatiivi | elefanttiin | elefantteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elefantilla | elefanteilla |
ablatiivi | elefantilta | elefanteilta |
allatiivi | elefantille | elefanteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elefanttina | elefantteina |
translatiivi | elefantiksi | elefanteiksi |
abessiivi | elefantitta | elefanteitta |
instruktiivi | – | elefantein |
komitatiivi | – | elefantteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | elefanti- | |
vahva vartalo | elefantti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
ruotsin sanasta elefant < latinan sanasta elephantus
Käännökset
1. Elephantidae-heimon nisäkäs
Ks. norsu |
Liittyvät sanat
Synonyymit
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- elefantti Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4089 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa