Suomi

 

Substantiivi

elefantti (5-C)

  1. norsu, suurin maalla elävä nisäkäs (Elephantidae-heimo)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈeleˌfɑnt̪ːi/, [ˈe̞le̞ˌfɑ̝n̪t̪ːi]
  • tavutus: e‧le‧fant‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elefantti elefantit
genetiivi elefantin elefanttien
(elefanttein)
partitiivi elefanttia elefantteja
akkusatiivi elefantti;
elefantin
elefantit
sisäpaikallissijat
inessiivi elefantissa elefanteissa
elatiivi elefantista elefanteista
illatiivi elefanttiin elefantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi elefantilla elefanteilla
ablatiivi elefantilta elefanteilta
allatiivi elefantille elefanteille
muut sijamuodot
essiivi elefanttina elefantteina
translatiivi elefantiksi elefanteiksi
abessiivi elefantitta elefanteitta
instruktiivi elefantein
komitatiivi elefantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo elefanti-
vahva vartalo elefantti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

ruotsin sanasta elefant < latinan sanasta elephantus

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

elefanttitauti

Aiheesta muualla