Katso myös: elégia

Substantiivi

muokkaa

elegia (12)

  1. elegiamitan mukaisista kaksoissäkeistä koostuva surumielinen runo tai runoelma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeleˌgiɑ/
  • tavutus: e‧le‧gi‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elegia elegiat
genetiivi elegian elegioiden
elegioitten
(elegiain)
partitiivi elegiaa elegioita
akkusatiivi elegia;
elegian
elegiat
sisäpaikallissijat
inessiivi elegiassa elegioissa
elatiivi elegiasta elegioista
illatiivi elegiaan elegioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi elegialla elegioilla
ablatiivi elegialta elegioilta
allatiivi elegialle elegioille
muut sijamuodot
essiivi elegiana elegioina
translatiivi elegiaksi elegioiksi
abessiivi elegiatta elegioitta
instruktiivi elegioin
komitatiivi elegioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elegia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elegiamitta, elegiarunous

Aiheesta muualla

muokkaa
  • elegia Tieteen termipankissa
  • elegia Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • elegia Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

elegia f.

  1. elegia

Katalaani

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

elegia f.

  1. elegia

Portugali

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

elegia f.

  1. elegia