elegia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
elegia
- elegiamitan mukaisista kaksoissäkeistä koostuva surumielinen runo tai runoelma
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈeleˌgiɑ/
- tavutus: e‧le‧gi‧a
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | elegia | elegiat |
genetiivi | elegian | elegioiden elegioitten (elegiain) |
partitiivi | elegiaa | elegioita |
akkusatiivi | elegia; elegian |
elegiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | elegiassa | elegioissa |
elatiivi | elegiasta | elegioista |
illatiivi | elegiaan | elegioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | elegialla | elegioilla |
ablatiivi | elegialta | elegioilta |
allatiivi | elegialle | elegioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | elegiana | elegioina |
translatiivi | elegiaksi | elegioiksi |
abessiivi | elegiatta | elegioitta |
instruktiivi | – | elegioin |
komitatiivi | – | elegioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | elegia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
elegia f.
Katalaani muokkaa
Substantiivi muokkaa
elegia f.
Portugali muokkaa
Substantiivi muokkaa
elegia f.