Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

emeritus (39)[1]

  1. täysinpalvellut miespuolinen henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈemeriːtus/, latinalaisittain /ˈeːmeritus/
  • tavutus: e‧me‧ri‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emeritus emeritukset
genetiivi emerituksen emeritusten
emerituksien
partitiivi emeritusta emerituksia
akkusatiivi emeritus;
emerituksen
emeritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi emerituksessa emerituksissa
elatiivi emerituksesta emerituksista
illatiivi emeritukseen emerituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi emerituksella emerituksilla
ablatiivi emeritukselta emerituksilta
allatiivi emeritukselle emerituksille
muut sijamuodot
essiivi emerituksena emerituksina
translatiivi emeritukseksi emerituksiksi
abessiivi emerituksetta emerituksitta
instruktiivi emerituksin
komitatiivi emerituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emeritukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
emeritus-

Etymologia muokkaa

latinan kielen emeritus < emereo << ex- +‎ mereo

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

emeritusprofessori

Aiheesta muualla muokkaa

Latina muokkaa

Verbi muokkaa

ēmeritus m., ēmerita f., ēmeritum n.

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä ēmereō

Taivutus muokkaa

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi ēmeritus ēmerita ēmeritum nominatiivi ēmeritī ēmeritae ēmerita
akkusatiivi ēmeritum ēmeritam ēmeritum akkusatiivi ēmeritōs ēmeritās ēmerita
genetiivi ēmeritī ēmeritae ēmeritī genetiivi ēmeritōrum ēmeritārum ēmeritōrum
datiivi ēmeritō ēmeritae ēmeritō datiivi ēmeritīs ēmeritīs ēmeritīs
ablatiivi ēmeritō ēmeritā ēmeritō ablatiivi ēmeritīs ēmeritīs ēmeritīs

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39