ennusmerkki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaennusmerkki
- usein uskomusten mukainen enne siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈenːusˌmerkːi/
- tavutus: en‧nus‧merk‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ennusmerkki | ennusmerkit |
genetiivi | ennusmerkin | ennusmerkkien (ennusmerkkein) |
partitiivi | ennusmerkkiä | ennusmerkkejä |
akkusatiivi | ennusmerkki; ennusmerkin |
ennusmerkit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ennusmerkissä | ennusmerkeissä |
elatiivi | ennusmerkistä | ennusmerkeistä |
illatiivi | ennusmerkkiin | ennusmerkkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ennusmerkillä | ennusmerkeillä |
ablatiivi | ennusmerkiltä | ennusmerkeiltä |
allatiivi | ennusmerkille | ennusmerkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ennusmerkkinä | ennusmerkkeinä |
translatiivi | ennusmerkiksi | ennusmerkeiksi |
abessiivi | ennusmerkittä | ennusmerkeittä |
instruktiivi | – | ennusmerkein |
komitatiivi | – | ennusmerkkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ennusmerki- | |
vahva vartalo | ennusmerkki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista ennus ja merkki
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ennusmerkki Kielitoimiston sanakirjassa