epookki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- historiallinen aikakausi, (ajan)jakso, vaihe
- (näyttämötaiteet, elokuva) lyhentymä sanasta epookkidraama
- puhdasta epookkia
- ajanlaskun kiintopiste, ajankohta, käännekohta, josta uusi aikakausi alkaa
- (geologia) geologisen ajanlaskun miljoonia vuosia käsittävä taso; muodostavat kauden
- pleistoseeniepookki, holoseeniepookki
- Jotkut tieteilijät pitävät meneillään olevaa geologista epookkia androposeenina.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈepoːkːi/
- tavutus: e‧pook‧ki
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epookki | epookit |
| genetiivi | epookin | epookkien (epookkein) |
| partitiivi | epookkia | epookkeja |
| akkusatiivi | epookki; epookin |
epookit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epookissa | epookeissa |
| elatiivi | epookista | epookeista |
| illatiivi | epookkiin | epookkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epookilla | epookeilla |
| ablatiivi | epookilta | epookeilta |
| allatiivi | epookille | epookeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epookkina | epookkeina |
| translatiivi | epookiksi | epookeiksi |
| abessiivi | epookitta | epookeitta |
| instruktiivi | – | epookein |
| komitatiivi | – | epookkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | epooki- | |
| vahva vartalo | epookki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |