Wikipedia
Katso artikkeli Eranto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Eranto

Substantiivi

muokkaa

eranto (1-J)

  1. (merenkulku, geofysiikka) magneettinen deklinaatio, tarkoittaa kulmaa maantieteellisen pohjoissuunnan ja magneettisen pohjoissuunnan välillä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈerɑnt̪o/
  • tavutus: e‧ran‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eranto erannot
genetiivi erannon erantojen
partitiivi erantoa erantoja
akkusatiivi eranto;
erannon
erannot
sisäpaikallissijat
inessiivi erannossa erannoissa
elatiivi erannosta erannoista
illatiivi erantoon erantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erannolla erannoilla
ablatiivi erannolta erannoilta
allatiivi erannolle erannoille
muut sijamuodot
essiivi erantona erantoina
translatiivi erannoksi erannoiksi
abessiivi erannotta erannoitta
instruktiivi erannoin
komitatiivi erantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo eranno-
vahva vartalo eranto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • eranto Kielitoimiston sanakirjassa
  • eranto Tieteen termipankissa