Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

eristäjä (10)

  1. henkilö, joka eristää, tekee eristyksiä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈerisˌt̪æjæ/
  • tavutus: e‧ris‧tä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eristäjä eristäjät
genetiivi eristäjän eristäjien
(eristäjäin)
partitiivi eristäjää eristäjiä
akkusatiivi eristäjä;
eristäjän
eristäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi eristäjässä eristäjissä
elatiivi eristäjästä eristäjistä
illatiivi eristäjään eristäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristäjällä eristäjillä
ablatiivi eristäjältä eristäjiltä
allatiivi eristäjälle eristäjille
muut sijamuodot
essiivi eristäjänä eristäjinä
translatiivi eristäjäksi eristäjiksi
abessiivi eristäjättä eristäjittä
instruktiivi eristäjin
komitatiivi eristäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eristäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa