SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

eriste (48)[1]

  1. yleisesti aineen tai energian etenemistä rajoittava rajapinta tai ainekerros

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈerist̪eˣ/
  • tavutus: e‧ris‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eriste eristeet
genetiivi eristeen eristeiden
eristeitten
partitiivi eristettä eristeitä
akkusatiivi eriste;
eristeen
eristeet
sisäpaikallissijat
inessiivi eristeessä eristeissä
elatiivi eristeestä eristeistä
illatiivi eristeeseen eristeisiin
eristeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristeellä eristeillä
ablatiivi eristeeltä eristeiltä
allatiivi eristeelle eristeille
muut sijamuodot
essiivi eristeenä eristeinä
translatiivi eristeeksi eristeiksi
abessiivi eristeettä eristeittä
instruktiivi eristein
komitatiivi eristeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eristee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eristet-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

eristekerros, eristemateriaali, kumieriste, muovieriste, pikieriste, sähköeriste, vesieriste, ääneneriste, äänieriste

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • eriste Kielitoimiston sanakirjassa
  • eriste Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48