eristin

Suomi

Substantiivi

eristin (33)

eristämiseen käytettävä laite tai osa
Eristimen päätehtävä on kannatella aitauslankaa, -nauhaa tai -köyttä ja estää virtaa vuotamasta aitauspylvästä pitkin maahan. (ransuco.fi)

Ääntäminen

IPA: /ˈerist̪in/
tavutus: e‧ris‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eristin	eristimet
genetiivi	eristimen	eristimien eristinten
partitiivi	eristintä	eristimiä
akkusatiivi	eristin; eristimen	eristimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	eristimessä	eristimissä
elatiivi	eristimestä	eristimistä
illatiivi	eristimeen	eristimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eristimellä	eristimillä
ablatiivi	eristimeltä	eristimiltä
allatiivi	eristimelle	eristimille
muut sijamuodot
essiivi	eristimenä (eristinnä)	eristiminä
translatiivi	eristimeksi	eristimiksi
abessiivi	eristimettä	eristimittä
instruktiivi	–	eristimin
komitatiivi	–	eristimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	eristime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	eristin-

Etymologia

johdos verbistä eristää (erist- + -in)

Käännökset

1. eristämiseen käytettävä laite

englanti: insulator

Liittyvät sanat

eriste, erotin

Synonyymit

isolaattori

Yhdyssanat

läpivientieristin, sähköeristin, sähköneristin

Aiheesta muualla

eristin Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=eristin&oldid=4485628”