Substantiivi

muokkaa

eristin (33)

  1. eristämiseen käytettävä laite tai osa
    Eristimen päätehtävä on kannatella aitauslankaa, -nauhaa tai -köyttä ja estää virtaa vuotamasta aitauspylvästä pitkin maahan. (ransuco.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈerist̪in/
  • tavutus: e‧ris‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eristin eristimet
genetiivi eristimen eristimien
eristinten
partitiivi eristintä eristimiä
akkusatiivi eristin;
eristimen
eristimet
sisäpaikallissijat
inessiivi eristimessä eristimissä
elatiivi eristimestä eristimistä
illatiivi eristimeen eristimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristimellä eristimillä
ablatiivi eristimeltä eristimiltä
allatiivi eristimelle eristimille
muut sijamuodot
essiivi eristimenä
(eristinnä)
eristiminä
translatiivi eristimeksi eristimiksi
abessiivi eristimettä eristimittä
instruktiivi eristimin
komitatiivi eristimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eristime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eristin-

Etymologia

muokkaa

verbi eristää (vartalo erist|ä-) + johdin -in

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

läpivientieristin, sähköeristin, sähköneristin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • eristin Kielitoimiston sanakirjassa