SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

eristin (33)

  1. eristämiseen käytettävä laite tai osa
    Eristimen päätehtävä on kannatella aitauslankaa, -nauhaa tai -köyttä ja estää virtaa vuotamasta aitauspylvästä pitkin maahan. (ransuco.fi)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈerist̪in/
  • tavutus: e‧ris‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eristin eristimet
genetiivi eristimen eristimien
eristinten
partitiivi eristintä eristimiä
akkusatiivi eristin;
eristimen
eristimet
sisäpaikallissijat
inessiivi eristimessä eristimissä
elatiivi eristimestä eristimistä
illatiivi eristimeen eristimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristimellä eristimillä
ablatiivi eristimeltä eristimiltä
allatiivi eristimelle eristimille
muut sijamuodot
essiivi eristimenä
(eristinnä)
eristiminä
translatiivi eristimeksi eristimiksi
abessiivi eristimettä eristimittä
instruktiivi eristimin
komitatiivi eristimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eristime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eristin-

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä eristää (erist- + -in)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

läpivientieristin, sähköeristin, sähköneristin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • eristin Kielitoimiston sanakirjassa