Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ernu (1)

  1. (slangia) nuori, joka erottuu muista selkeästi esimerkiksi pukeutumisensa, hiustyylinsä tai musiikkimakunsa perusteella[1]; erityisesti japanilaisen popkulttuurin fani[2]

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈernu/
  • tavutus: er‧nu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ernu ernut
genetiivi ernun ernujen
partitiivi ernua ernuja
akkusatiivi ernu;
ernun
ernut
sisäpaikallissijat
inessiivi ernussa ernuissa
elatiivi ernusta ernuista
illatiivi ernuun ernuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ernulla ernuilla
ablatiivi ernulta ernuilta
allatiivi ernulle ernuille
muut sijamuodot
essiivi ernuna ernuina
translatiivi ernuksi ernuiksi
abessiivi ernutta ernuitta
instruktiivi ernuin
komitatiivi ernuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ernu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

sanoista erilainen nuori

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Massateini ei uskalla olla erilainen Uutisluokka. 2014-04-17. Viitattu 2023-12-04. fi
  2. Nuorisokulttuurit ovat häviämässä Yle Uutiset. 2011-10-18. Viitattu 2023-12-04. fi