Substantiivi

muokkaa
Katso artikkeli Esikot Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

esikko (4-A)

  1. esikkokasvien heimoon kuuluvia kasveja (Primula-suku)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈesikːo/
  • tavutus: e‧sik‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi esikko esikot
genetiivi esikon esikoiden
esikoitten
esikkojen
partitiivi esikkoa esikkoja
esikoita
akkusatiivi esikko;
esikon
esikot
sisäpaikallissijat
inessiivi esikossa esikoissa
elatiivi esikosta esikoista
illatiivi esikkoon esikkoihin
esikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi esikolla esikoilla
ablatiivi esikolta esikoilta
allatiivi esikolle esikoille
muut sijamuodot
essiivi esikkona esikkoina
esikoina
translatiivi esikoksi esikoiksi
abessiivi esikotta esikoitta
instruktiivi esikoin
komitatiivi esikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo esiko-
vahva vartalo esikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

esikkokasvi, jauhoesikko, kevätesikko, kultaesikko, kääpiöesikko, lapinesikko, ruijanesikko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • esikko Kielitoimiston sanakirjassa
  • esikko Suomen etymologisessa sanakirjassa