esineistö

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

esineistö (1)

  1. jonkin paikan tai muun kontekstin esineet kokonaisuutena
    Suomen rautakauden esineistö
    Ståhlbergin lapsuudenkodin esineistö

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈesiˌnei̯st̪ø/
  • tavutus: e‧si‧neis‧tö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi esineistö esineistöt
genetiivi esineistön esineistöjen
partitiivi esineistöä esineistöjä
akkusatiivi esineistö;
esineistön
esineistöt
sisäpaikallissijat
inessiivi esineistössä esineistöissä
elatiivi esineistöstä esineistöistä
illatiivi esineistöön esineistöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi esineistöllä esineistöillä
ablatiivi esineistöltä esineistöiltä
allatiivi esineistölle esineistöille
muut sijamuodot
essiivi esineistönä esineistöinä
translatiivi esineistöksi esineistöiksi
abessiivi esineistöttä esineistöittä
instruktiivi esineistöin
komitatiivi esineistöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo esineistö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

esine + -i- + -stö

KäännöksetMuokkaa