esineistö

Suomi

Substantiivi

esineistö (1)

jonkin paikan tai muun kontekstin esineet kokonaisuutena
Suomen rautakauden esineistö

Ståhlbergin lapsuudenkodin esineistö

Ääntäminen

IPA: /ˈesiˌnei̯st̪ø/
tavutus: e‧si‧neis‧tö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	esineistö	esineistöt
genetiivi	esineistön	esineistöjen
partitiivi	esineistöä	esineistöjä
akkusatiivi	esineistö; esineistön	esineistöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	esineistössä	esineistöissä
elatiivi	esineistöstä	esineistöistä
illatiivi	esineistöön	esineistöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	esineistöllä	esineistöillä
ablatiivi	esineistöltä	esineistöiltä
allatiivi	esineistölle	esineistöille
muut sijamuodot
essiivi	esineistönä	esineistöinä
translatiivi	esineistöksi	esineistöiksi
abessiivi	esineistöttä	esineistöittä
instruktiivi	–	esineistöin
komitatiivi	–	esineistöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	esineistö-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

esine + -i- + -stö

Käännökset

1. jonkin kontekstin esineet kokonaisuutena

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.