eskatologia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
eskatologia (12)
- (teologia) uskonnollinen oppi maailman viimeisistä tapahtumista; uskonnolliset käsitykset lopun ajan tapahtumista
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eskatologia | eskatologiat |
| genetiivi | eskatologian | eskatologioiden eskatologioitten (eskatologiain) |
| partitiivi | eskatologiaa | eskatologioita |
| akkusatiivi | eskatologia; eskatologian |
eskatologiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eskatologiassa | eskatologioissa |
| elatiivi | eskatologiasta | eskatologioista |
| illatiivi | eskatologiaan | eskatologioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eskatologialla | eskatologioilla |
| ablatiivi | eskatologialta | eskatologioilta |
| allatiivi | eskatologialle | eskatologioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eskatologiana | eskatologioina |
| translatiivi | eskatologiaksi | eskatologioiksi |
| abessiivi | eskatologiatta | eskatologioitta |
| instruktiivi | – | eskatologioin |
| komitatiivi | – | eskatologioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eskatologia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. uskonnollinen oppi maailman viimeisistä tapahtumista
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: eskatologinen