estäjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaestäjä (10)
- jokin, joka estää jotakin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈest̪æjæ/
- tavutus: es‧tä‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | estäjä | estäjät |
genetiivi | estäjän | estäjien (estäjäin) |
partitiivi | estäjää | estäjiä |
akkusatiivi | estäjä; estäjän |
estäjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | estäjässä | estäjissä |
elatiivi | estäjästä | estäjistä |
illatiivi | estäjään | estäjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | estäjällä | estäjillä |
ablatiivi | estäjältä | estäjiltä |
allatiivi | estäjälle | estäjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | estäjänä | estäjinä |
translatiivi | estäjäksi | estäjiksi |
abessiivi | estäjättä | estäjittä |
instruktiivi | – | estäjin |
komitatiivi | – | estäjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | estäjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. jokin, joka estää jotakin
|