estäjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
estäjä (10)
- jokin, joka estää jotakin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈest̪æjæ/
- tavutus: es‧tä‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | estäjä | estäjät |
| genetiivi | estäjän | estäjien (estäjäin) |
| partitiivi | estäjää | estäjiä |
| akkusatiivi | estäjä; estäjän |
estäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | estäjässä | estäjissä |
| elatiivi | estäjästä | estäjistä |
| illatiivi | estäjään | estäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | estäjällä | estäjillä |
| ablatiivi | estäjältä | estäjiltä |
| allatiivi | estäjälle | estäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | estäjänä | estäjinä |
| translatiivi | estäjäksi | estäjiksi |
| abessiivi | estäjättä | estäjittä |
| instruktiivi | – | estäjin |
| komitatiivi | – | estäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | estäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. jokin, joka estää jotakin
|