Etikka
 
Etikka

Substantiivi

muokkaa

etikka (14-A)

Katso artikkeli Etikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. lähes väritön mauste ja säilöntäaine, jota voidaan valmistaa alkoholipitoisista aineista etikkahappokäymistä hyödyntäen tai yleensä synteettisestä etikkahaposta vedellä laimentamalla
  2. mauste-etikka, säilöntäetikka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈet̪ikːɑ/
  • tavutus: e‧tik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etikka etikat
genetiivi etikan etikoiden
etikoitten
etikkojen
(etikkain)
partitiivi etikkaa etikoita
etikkoja
akkusatiivi etikka;
etikan
etikat
sisäpaikallissijat
inessiivi etikassa etikoissa
elatiivi etikasta etikoista
illatiivi etikkaan etikkoihin
etikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etikalla etikoilla
ablatiivi etikalta etikoilta
allatiivi etikalle etikoille
muut sijamuodot
essiivi etikkana etikkoina
etikoina
translatiivi etikaksi etikoiksi
abessiivi etikatta etikoitta
instruktiivi etikoin
komitatiivi etikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo etika-
vahva vartalo etikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Suomen kieleen muinaisruotsin sanasta ätika tai sen varhaismuodosta ettickia, johon pohjautuu nykyruotsin ättika.[1] Ruotsiin sana siirtyi keskialasaksan sanasta etik, joka perustuu muinaisalasaksan sanaan ecid.[2] Saksaan sana siirtyi latinan sanasta acetum, joka on johdos verbistä acere, olla hapan.[1] Sanan varhaisimmat kirjalliset esiintymiset ovat 1540-luvun Upsalan evankeliumikirja ja 1543 ilmestynyt Mikael Agricolan ABCkiria.[3]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etikkabakteeri, etikkaeetteri, etikkaesteri, etikkaesanssi, etikkahappo, etikkakurkku, etikkakäymineb, etikkaliemi, etikkapunajuuri, jääetikka, puuetikka, pöytäetikka, ruokaetikka, sabadillietikka, täietikka, viinietikka, väkiviinaetikka

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 135. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja, osa 1, s. 109. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9.
  3. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 42. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.