feminiini
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
feminiini (5)
- (kielitiede) kieliopillinen suku, jota käytetään viitattaessa naisiin; feminiinisukuun kuuluva sana
- (leikillinen) nainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈfemiˌniːni/
- tavutus: fe‧mi‧nii‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | feminiini | feminiinit |
| genetiivi | feminiinin | feminiinien (feminiinein) |
| partitiivi | feminiiniä | feminiinejä |
| akkusatiivi | feminiini; feminiinin |
feminiinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | feminiinissä | feminiineissä |
| elatiivi | feminiinistä | feminiineistä |
| illatiivi | feminiiniin | feminiineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | feminiinillä | feminiineillä |
| ablatiivi | feminiiniltä | feminiineiltä |
| allatiivi | feminiinille | feminiineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | feminiininä | feminiineinä |
| translatiivi | feminiiniksi | feminiineiksi |
| abessiivi | feminiinittä | feminiineittä |
| instruktiivi | – | feminiinein |
| komitatiivi | – | feminiineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | feminiini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kielitiede
|
|
2. biologia
|
Ks. nainen |