maskuliini
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamaskuliini (5)
- (kielitiede) kieliopillinen suku, jota käytetään viitattaessa miehiin; maskuliinisukuun kuuluva sana
- miespuolinen henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑskuˌliːni/
- tavutus: mas‧ku‧lii‧ni
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | maskuliini | maskuliinit |
genetiivi | maskuliinin | maskuliinien (maskuliinein) |
partitiivi | maskuliinia | maskuliineja |
akkusatiivi | maskuliini; maskuliinin |
maskuliinit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | maskuliinissa | maskuliineissa |
elatiivi | maskuliinista | maskuliineista |
illatiivi | maskuliiniin | maskuliineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | maskuliinilla | maskuliineilla |
ablatiivi | maskuliinilta | maskuliineilta |
allatiivi | maskuliinille | maskuliineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | maskuliinina | maskuliineina |
translatiivi | maskuliiniksi | maskuliineiksi |
abessiivi | maskuliinitta | maskuliineitta |
instruktiivi | – | maskuliinein |
komitatiivi | – | maskuliineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | maskuliini- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kielitiede
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaVastakohdat
muokkaaLyhenteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaamaskuliinimuoto, maskuliinisuku
Aiheesta muualla
muokkaa- maskuliini Kielitoimiston sanakirjassa
- maskuliini Tieteen termipankissa