Katso myös: fiaskó

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

fiasko (2)[1]

  1. nolaus, epäonnistuminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfiɑsko/
  • tavutus: fi‧as‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fiasko fiaskot
genetiivi fiaskon fiaskojen
fiaskoiden
fiaskoitten
partitiivi fiaskoa fiaskoita
fiaskoja
akkusatiivi fiasko;
fiaskon
fiaskot
sisäpaikallissijat
inessiivi fiaskossa fiaskoissa
elatiivi fiaskosta fiaskoista
illatiivi fiaskoon fiaskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi fiaskolla fiaskoilla
ablatiivi fiaskolta fiaskoilta
allatiivi fiaskolle fiaskoille
muut sijamuodot
essiivi fiaskona fiaskoina
translatiivi fiaskoksi fiaskoiksi
abessiivi fiaskotta fiaskoitta
instruktiivi fiaskoin
komitatiivi fiaskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fiasko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

italian kielen fiasco, "pullo". Epäonnistumista merkitsevä merkitys tulee teatterislangin ilmaisusta far fiasco

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • fiasko Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

fiasko

  1. fiasko, nolaus, epäonnistuminen

Ido muokkaa

Substantiivi muokkaa

fiasko

  1. fiasko, nolaus, epäonnistuminen

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

fiasko n. (4) (yks. määr. fiaskot [luo], mon. epämäär. fiaskon [luo], mon. määr. fiaskona [luo])

  1. fiasko

Aiheesta muualla muokkaa

  • fiasko Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • fiasko Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tšekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

fiasko n.

  1. fiasko

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2