Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

fiilis (39) (käytetään yleensä monikossa)

  1. (arkikieltä, slangia) mieli, tunne, tuntemus
    Kaamos saa fiilikseni madaltumaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfiːlis/
  • tavutus: fii‧lis

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fiilis fiilikset
genetiivi fiiliksen fiilisten
fiiliksien
partitiivi fiilistä fiiliksiä
akkusatiivi fiilis;
fiiliksen
fiilikset
sisäpaikallissijat
inessiivi fiiliksessä fiiliksissä
elatiivi fiiliksestä fiiliksistä
illatiivi fiilikseen fiiliksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi fiiliksellä fiiliksillä
ablatiivi fiilikseltä fiiliksiltä
allatiivi fiilikselle fiiliksille
muut sijamuodot
essiivi fiiliksenä fiiliksinä
translatiivi fiilikseksi fiiliksiksi
abessiivi fiiliksettä fiiliksittä
instruktiivi fiiliksin
komitatiivi fiiliksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fiilikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
fiilis-

Etymologia muokkaa

englantilainen laina[1]

Aiheesta muualla muokkaa

  • fiilis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.