fiilis
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaafiilis (39) (käytetään yleensä monikossa)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈfiːlis/
- tavutus: fii‧lis
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | fiilis | fiilikset |
genetiivi | fiiliksen | fiilisten fiiliksien |
partitiivi | fiilistä | fiiliksiä |
akkusatiivi | fiilis; fiiliksen |
fiilikset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | fiiliksessä | fiiliksissä |
elatiivi | fiiliksestä | fiiliksistä |
illatiivi | fiilikseen | fiiliksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | fiiliksellä | fiiliksillä |
ablatiivi | fiilikseltä | fiiliksiltä |
allatiivi | fiilikselle | fiiliksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | fiiliksenä | fiiliksinä |
translatiivi | fiilikseksi | fiiliksiksi |
abessiivi | fiiliksettä | fiiliksittä |
instruktiivi | – | fiiliksin |
komitatiivi | – | fiiliksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | fiilikse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
fiilis- |
Etymologia
muokkaaenglantilainen laina[1]
Aiheesta muualla
muokkaa- fiilis Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.