Katso myös: Finni

Substantiivi

muokkaa

finni (5)[1]

Katso artikkeli Finni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. märkänäppylä, joka muodostuu talirauhasen voimakkaasta erityksestä seuraavan talitulpan tukkiessa ihoon avautuvan rauhasen tiehyen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈfinːi/
  • tavutus: fin‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi finni finnit
genetiivi finnin finnien
(finnein)
partitiivi finniä finnejä
akkusatiivi finni;
finnin
finnit
sisäpaikallissijat
inessiivi finnissä finneissä
elatiivi finnistä finneistä
illatiivi finniin finneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi finnillä finneillä
ablatiivi finniltä finneiltä
allatiivi finnille finneille
muut sijamuodot
essiivi finninä finneinä
translatiivi finniksi finneiksi
abessiivi finnittä finneittä
instruktiivi finnein
komitatiivi finneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo finni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

finnitauti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • finni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5