finni
Katso myös: Finni |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- märkänäppylä, joka muodostuu talirauhasen voimakkaasta erityksestä seuraavan talitulpan tukkiessa ihoon avautuvan rauhasen tiehyen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈfinːi/
- tavutus: fin‧ni
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | finni | finnit |
genetiivi | finnin | finnien (finnein) |
partitiivi | finniä | finnejä |
akkusatiivi | finni; finnin |
finnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | finnissä | finneissä |
elatiivi | finnistä | finneistä |
illatiivi | finniin | finneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | finnillä | finneillä |
ablatiivi | finniltä | finneiltä |
allatiivi | finnille | finneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | finninä | finneinä |
translatiivi | finniksi | finneiksi |
abessiivi | finnittä | finneittä |
instruktiivi | – | finnein |
komitatiivi | – | finneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | finni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. märkänäppylä, joka muodostuu talirauhasen voimakkaasta erityksestä seuraavan talitulpan tukkiessa ihoon avautuvan rauhasen tiehyen
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: finninen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- finni Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5