fis
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
fis (5)
- (musiikki) ylennetty f-sävel, enharmoninen sävelen ges kanssa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fis | fisit |
| genetiivi | fisin | fisien (fisein) |
| partitiivi | fisiä | fisejä |
| akkusatiivi | fis; fisin |
fisit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fisissä | fiseissä |
| elatiivi | fisistä | fiseistä |
| illatiivi | fisiin | fiseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fisillä | fiseillä |
| ablatiivi | fisiltä | fiseiltä |
| allatiivi | fisille | fiseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fisinä | fiseinä |
| translatiivi | fisiksi | fiseiksi |
| abessiivi | fisittä | fiseittä |
| instruktiivi | – | fisein |
| komitatiivi | – | fiseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fisi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Ranska muokkaa
Verbi muokkaa
fis
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
fis yl. (2) (yks. määr. fisen [luo], mon. epämäär. fisar [luo], mon. määr. fisarna [luo])