Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

fitti (5-C)

  1. (logiikka) sumean logiikan yksikkö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fitti fitit
genetiivi fitin fittien
(fittein)
partitiivi fittiä fittejä
akkusatiivi fitti;
fitin
fitit
sisäpaikallissijat
inessiivi fitissä fiteissä
elatiivi fitistä fiteistä
illatiivi fittiin fitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi fitillä fiteillä
ablatiivi fitiltä fiteiltä
allatiivi fitille fiteille
muut sijamuodot
essiivi fittinä fitteinä
translatiivi fitiksi fiteiksi
abessiivi fitittä fiteittä
instruktiivi fitein
komitatiivi fitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo fiti-
vahva vartalo fitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Englannin samaa tarkoittava fit < fuzzy unit. Vrt. bitti.

Käännökset muokkaa