Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

bitti (5-C)

  1. (tietotekniikka) datan pienin yksikkö; yksi binäärinen luku, jonka arvo on 1 tai 0

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈbit̪ːi]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bitti bitit
genetiivi bitin bittien
(bittein)
partitiivi bittiä bittejä
akkusatiivi bitti;
bitin
bitit
sisäpaikallissijat
inessiivi bitissä biteissä
elatiivi bitistä biteistä
illatiivi bittiin bitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bitillä biteillä
ablatiivi bitiltä biteiltä
allatiivi bitille biteille
muut sijamuodot
essiivi bittinä bitteinä
translatiivi bitiksi biteiksi
abessiivi bitittä biteittä
instruktiivi bitein
komitatiivi bitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo biti-
vahva vartalo bitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • englannin samaa tarkoittava bitbinary unit

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Kokonaiskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • bitti Kielitoimiston sanakirjassa