flaami
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaflaami (5)
- lähinnä Belgian pohjoisosassa, Flanderissa puhuttava hollannin kielen murre, joka on aikaisemmin luokiteltu erilliseksi kieleksi
- flaamilaisten eli flaamien etniseen ryhmään kuuluva henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈflɑːmi/
- tavutus: flaa‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | flaami | flaamit |
| genetiivi | flaamin | flaamien (flaamein) |
| partitiivi | flaamia | flaameja |
| akkusatiivi | flaami; flaamin |
flaamit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | flaamissa | flaameissa |
| elatiivi | flaamista | flaameista |
| illatiivi | flaamiin | flaameihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | flaamilla | flaameilla |
| ablatiivi | flaamilta | flaameilta |
| allatiivi | flaamille | flaameille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | flaamina | flaameina |
| translatiivi | flaamiksi | flaameiksi |
| abessiivi | flaamitta | flaameitta |
| instruktiivi | – | flaamein |
| komitatiivi | – | flaameine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | flaami- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. kieli
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: flaamilainen