fossiili
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaafossiili (6)
- kivettynyt eläin tai kasvi
- Kiinasta löytyi lintumaisen hirmuliskon fossiili.
- (kuvaannollinen) vanhus
- Totta, oikeastaan iskä on jo fossiili.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈfosːiːli/
- tavutus: fos‧sii‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | fossiili | fossiilit |
genetiivi | fossiilin | fossiilien fossiileiden fossiileitten |
partitiivi | fossiilia | fossiileita fossiileja |
akkusatiivi | fossiili; fossiilin |
fossiilit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | fossiilissa | fossiileissa |
elatiivi | fossiilista | fossiileista |
illatiivi | fossiiliin | fossiileihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | fossiililla | fossiileilla |
ablatiivi | fossiililta | fossiileilta |
allatiivi | fossiilille | fossiileille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | fossiilina | fossiileina |
translatiivi | fossiiliksi | fossiileiksi |
abessiivi | fossiilitta | fossiileitta |
instruktiivi | – | fossiilein |
komitatiivi | – | fossiileine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | fossiili- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa2. vanhus
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: fossiilistua