fragmentti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kirjallisesta teoksesta säilynyt katkelma
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈfrɑgment̪ːi/
- tavutus: frag‧ment‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fragmentti | fragmentit |
| genetiivi | fragmentin | fragmenttien (fragmenttein) |
| partitiivi | fragmenttia | fragmentteja |
| akkusatiivi | fragmentti; fragmentin |
fragmentit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fragmentissa | fragmenteissa |
| elatiivi | fragmentista | fragmenteista |
| illatiivi | fragmenttiin | fragmentteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fragmentilla | fragmenteilla |
| ablatiivi | fragmentilta | fragmenteilta |
| allatiivi | fragmentille | fragmenteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fragmenttina | fragmentteina |
| translatiivi | fragmentiksi | fragmenteiksi |
| abessiivi | fragmentitta | fragmenteitta |
| instruktiivi | – | fragmentein |
| komitatiivi | – | fragmentteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | fragmenti- | |
| vahva vartalo | fragmentti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
latinan sanasta fragmentum < latinan sanasta frangere ’murtaa’[1]
Käännökset muokkaa
1. kirjallisesta teoksesta säilynyt katkelma
|
Ks. katkelma [2] |
Liittyvät sanat= muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- fragmentti Kielitoimiston sanakirjassa
- fragmentti Tieteen termipankissa
Viitteet muokkaa
- ↑ Tietosanakirja. 2 osa, Confrater—Haggai / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. (Project Runebergissa). Helsinki: Tietosanakirja, 1910: hakusana Fragmentti