SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

futis (39)[1]

  1. (urheilu, puhekieltä) jalkapallo
    katsoa futista telkkarista

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈfut̪is/
  • tavutus: fu‧tis

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi futis futikset
genetiivi futiksen futisten
futiksien
partitiivi futista futiksia
akkusatiivi futis;
futiksen
futikset
sisäpaikallissijat
inessiivi futiksessa futiksissa
elatiivi futiksesta futiksista
illatiivi futikseen futiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi futiksella futiksilla
ablatiivi futikselta futiksilta
allatiivi futikselle futiksille
muut sijamuodot
essiivi futiksena futiksina
translatiivi futikseksi futiksiksi
abessiivi futiksetta futiksitta
instruktiivi futiksin
komitatiivi futiksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo futikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
futis-

EtymologiaMuokkaa

Tavattu slangissa 1910-luvulta lähtien.[2]. Englannin kielen sanasta football, myös ruotsin sanasta fotboll.

Liittyvät sanatMuokkaa

RinnakkaismuodotMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

futismatsi, jenkkifutis

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • futis Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 27. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.