gentlemanni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaagentlemanni (5)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈgent̪leˌmɑnːi/
- tavutus: gent‧le‧man‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | gentlemanni | gentlemannit |
| genetiivi | gentlemannin | gentlemannien (gentlemannein) |
| partitiivi | gentlemannia | gentlemanneja |
| akkusatiivi | gentlemanni; gentlemannin |
gentlemannit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | gentlemannissa | gentlemanneissa |
| elatiivi | gentlemannista | gentlemanneista |
| illatiivi | gentlemanniin | gentlemanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | gentlemannilla | gentlemanneilla |
| ablatiivi | gentlemannilta | gentlemanneilta |
| allatiivi | gentlemannille | gentlemanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | gentlemannina | gentlemanneina |
| translatiivi | gentlemanniksi | gentlemanneiksi |
| abessiivi | gentlemannitta | gentlemanneitta |
| instruktiivi | – | gentlemannein |
| komitatiivi | – | gentlemanneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | gentlemanni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaenglannin sanasta gentleman (< gentle ’ylhäinen’ + man), jonka mallina on ollut ranskan gentilhomme[1]
Viitteet
muokkaa- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.