Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

gini (5)

  1. viljasta käytetty ja tislattu katajanmarjalla maustettu viina

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈgini/, [ˈgini]
  • tavutus: gi‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gini ginit
genetiivi ginin ginien
(ginein)
partitiivi giniä ginejä
akkusatiivi gini;
ginin
ginit
sisäpaikallissijat
inessiivi ginissä gineissä
elatiivi ginistä gineistä
illatiivi giniin gineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ginillä gineillä
ablatiivi giniltä gineiltä
allatiivi ginille gineille
muut sijamuodot
essiivi gininä gineinä
translatiivi giniksi gineiksi
abessiivi ginittä gineittä
instruktiivi ginein
komitatiivi gineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englantilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • gini Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

gini

  1. (historia) guinea, vanha Britannian rahayksikkö

Viitteet muokkaa

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.