Substantiivi

muokkaa

gini (5)

  1. viljasta käytetty ja tislattu katajanmarjalla maustettu viina

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈgini/, [ˈgini]
  • tavutus: gi‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gini ginit
genetiivi ginin ginien
(ginein)
partitiivi giniä ginejä
akkusatiivi gini;
ginin
ginit
sisäpaikallissijat
inessiivi ginissä gineissä
elatiivi ginistä gineistä
illatiivi giniin gineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ginillä gineillä
ablatiivi giniltä gineiltä
allatiivi ginille gineille
muut sijamuodot
essiivi gininä gineinä
translatiivi giniksi gineiksi
abessiivi ginittä gineittä
instruktiivi ginein
komitatiivi gineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

englantilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • gini Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

gini

  1. (historia) guinea, vanha Britannian rahayksikkö

Viitteet

muokkaa
  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.