Katso myös: grāvis

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

gravis (39)[1]

  1. (fonetiikka) kirjaimen ylle kirjoitettava korkomerkki, joka näyttää oikealle alaspäin suunnatulta pilkulta: `
    Gravis ilmaisee tarkekirjoituksessa sivupainon sijainnin, mutta eräiden kielten kirjoituksessa sillä on muu täsmällinen merkitys diakriittisenä merkkinä.
  2. Unicode-merkki U+0060 (kirjaimeen yhdistyvä tarke gravis)

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gravis gravikset
genetiivi graviksen gravisten
graviksien
partitiivi gravista graviksia
akkusatiivi gravis;
graviksen
gravikset
sisäpaikallissijat
inessiivi graviksessa graviksissa
elatiivi graviksesta graviksista
illatiivi gravikseen graviksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi graviksella graviksilla
ablatiivi gravikselta graviksilta
allatiivi gravikselle graviksille
muut sijamuodot
essiivi graviksena graviksina
translatiivi gravikseksi graviksiksi
abessiivi graviksetta graviksitta
instruktiivi graviksin
komitatiivi graviksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gravikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
gravis-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

gravisaksentti

Aiheesta muualla muokkaa

Latina muokkaa

Adjektiivi muokkaa

gravis m./f., grave n. (taivutus)

  1. painava, raskas

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39