Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

gravitaatio (3)

  1. (fysiikka) gravitaatiovuorovaikutus; yksi luonnon neljästä perusvuorovaikutuksesta, helposti havaittava luonnonilmiö, joka vaikuttaa massallisten kappaleiden välillä, vetää kaikkia massallisia kappaleita toisiaan kohti, mutta tieteen heikoimmin perusvuorovaikutuksista ymmärtämä
    Kappaleiden välisen gravitaatiovuorovaikutuksen voidaan ajatella syntyvän siten, että kappale M1 luo ympärilleen gravitaatiokentän, joka kohdistaa kentässä olevaan kappaleeseen M2 gravitaatiovoiman.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈgrɑʋiˌt̪ɑːt̪io/
  • tavutus: gra‧vi‧taa‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi gravitaatio gravitaatiot
genetiivi gravitaation gravitaatioiden
gravitaatioitten
partitiivi gravitaatiota gravitaatioita
akkusatiivi gravitaatio;
gravitaation
gravitaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi gravitaatiossa gravitaatioissa
elatiivi gravitaatiosta gravitaatioista
illatiivi gravitaatioon gravitaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi gravitaatiolla gravitaatioilla
ablatiivi gravitaatiolta gravitaatioilta
allatiivi gravitaatiolle gravitaatioille
muut sijamuodot
essiivi gravitaationa gravitaatioina
translatiivi gravitaatioksi gravitaatioiksi
abessiivi gravitaatiotta gravitaatioitta
instruktiivi gravitaatioin
komitatiivi gravitaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo gravitaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

gravitaatioaalto, gravitaatiokenttä, gravitaatiolaki, gravitaatiolinssi, gravitaatiosäteily, gravitaatiovakio, gravitaatiovoima

Aiheesta muualla muokkaa