hämääntyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahämääntyminen (38)
- teonnimi verbistä hämääntyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hämääntyminen | hämääntymiset |
genetiivi | hämääntymisen | hämääntymisten hämääntymisien |
partitiivi | hämääntymistä | hämääntymisiä |
akkusatiivi | hämääntyminen; hämääntymisen |
hämääntymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hämääntymisessä | hämääntymisissä |
elatiivi | hämääntymisestä | hämääntymisistä |
illatiivi | hämääntymiseen | hämääntymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hämääntymisellä | hämääntymisillä |
ablatiivi | hämääntymiseltä | hämääntymisiltä |
allatiivi | hämääntymiselle | hämääntymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hämääntymisenä (hämääntymisnä) |
hämääntymisinä |
translatiivi | hämääntymiseksi | hämääntymisiksi |
abessiivi | hämääntymisettä | hämääntymisittä |
instruktiivi | – | hämääntymisin |
komitatiivi | – | hämääntymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hämääntymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hämääntymis- |
Etymologia
muokkaaverbi hämääntyä + johdin -minen