Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hämäännys (39)

  1. hämääntymisen tila; hämääntyneisyys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæmæːnːys/
  • tavutus: hä‧mään‧nys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hämäännys hämäännykset
genetiivi hämäännyksen hämäännysten
hämäännyksien
partitiivi hämäännystä hämäännyksiä
akkusatiivi hämäännys;
hämäännyksen
hämäännykset
sisäpaikallissijat
inessiivi hämäännyksessä hämäännyksissä
elatiivi hämäännyksestä hämäännyksistä
illatiivi hämäännykseen hämäännyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hämäännyksellä hämäännyksillä
ablatiivi hämäännykseltä hämäännyksiltä
allatiivi hämäännykselle hämäännyksille
muut sijamuodot
essiivi hämäännyksenä hämäännyksinä
translatiivi hämäännykseksi hämäännyksiksi
abessiivi hämäännyksettä hämäännyksittä
instruktiivi hämäännyksin
komitatiivi hämäännyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hämäännykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hämäännys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä hämääntyä (hämäänny- + -s)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa