hökkeli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhøkːeli/
- tavutus: hök‧ke‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hökkeli | hökkelit |
genetiivi | hökkelin | hökkelien hökkeleiden hökkeleitten |
partitiivi | hökkeliä | hökkeleitä hökkelejä |
akkusatiivi | hökkeli; hökkelin |
hökkelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hökkelissä | hökkeleissä |
elatiivi | hökkelistä | hökkeleistä |
illatiivi | hökkeliin | hökkeleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hökkelillä | hökkeleillä |
ablatiivi | hökkeliltä | hökkeleiltä |
allatiivi | hökkelille | hökkeleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hökkelinä | hökkeleinä |
translatiivi | hökkeliksi | hökkeleiksi |
abessiivi | hökkelittä | hökkeleittä |
instruktiivi | – | hökkelein |
komitatiivi | – | hökkeleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hökkeli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hökkeli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6