haapa

Suomi

Substantiivi

haapa (9-E)

1. metsähaapa (Populus tremula), pajukasvien heimon lehtipuulaji, joka uudentuu helposti juuriversoista
2. (yleisesti) eräiden Populus-suvun kasvien nimitys

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑːpɑ/
• tavutus: haa‧pa

Etymologia

Sanalla on vastineita lähisukukielissä, mm. karjalan hoapa, vepsän hab, vatjan aapa, viron haab, eteläviron haav ja liivin ǭbõ. Myös etäsukukielistä on esitetty vastineita, mutta niitä on nykytiedon valossa pidettävä epätodennäköisinä. Todennäköisesti vastineet ovat erillisiä lainoja jostakin kadonneesta kielestä.

Kirjakielessä sana on mainittu ensimmäisen kerran Agricolan raamatunsuomennoksen reunahuomautuksessa osana yhdyssanaa haavankuori. Itsenäisenä sanana se esiintyy ensimmäisen keran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.

Käännökset

1. Populus tremula

azeri: əsməqovaq, titrək qovaq bulgaria: трепетлика englanti: aspen; trembling aspen, quaking aspen espanja: álamo temblón m. hollanti: esp italia: tremula f., pioppo tremulo m. portugali: álamo m. ranska: tremble m. ruotsi: asp

saksa: Espe f. tšekki: osika turkki: titrek kavak ukraina: осика f. unkari: rezgő nyárfa uzbekki: tog'terak vatja: aapa venäjä: осина vepsä: hab

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: haapana

Yhdyssanat

haapalastu, haapaperhonen, haaparousku, haapasieni, haavanlastu, haavanlehti, haavanpunikkitatti

Vieruskäsitteet

• [2] Populus-suvun kasvien nimitys: poppeli

Aiheesta muualla

• haapa Kielitoimiston sanakirjassa
• haapa Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3962 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa