aapa

Katso myös: Aapa

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aapa (9-E)

aapasuo
(murteellinen, merenkulku) ulappa

Ääntäminen muokkaa

IPA: /ˈɑːpɑ/, [ˈɑ̝ːpɑ̝]

tavutus: aa‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aapa	aavat
genetiivi	aavan	aapojen (aapain)
partitiivi	aapaa	aapoja
akkusatiivi	aapa; aavan	aavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aavassa	aavoissa
elatiivi	aavasta	aavoista
illatiivi	aapaan	aapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aavalla	aavoilla
ablatiivi	aavalta	aavoilta
allatiivi	aavalle	aavoille
muut sijamuodot
essiivi	aapana	aapoina
translatiivi	aavaksi	aavoiksi
abessiivi	aavatta	aavoitta
instruktiivi	–	aavoin
komitatiivi	–	aapoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	aava-
vahva vartalo	aapa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia muokkaa

Aapasuon merkityksessä sana on laina ’avomerta; suota’ merkitsevästä saamen sanasta áhpi. Saamen sana saattaa olla skandinaavinen laina ja samaa juurta kuin esim. ruotsin hav.^[1]

Ks. myös aava.