Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Aava

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

aava (9) (komparatiivi aavempi, superlatiivi aavin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, joka on avoin, laaja, avara
    aava meri

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑːʋɑ/
  • tavutus: aa‧va

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aavameri

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aava Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

aava (9)

  1. laaja aukea ja tasainen maasto
  2. merenselkä, ulappa, meren aava

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aava aavat
genetiivi aavan aavojen
(aavain)
partitiivi aavaa aavoja
akkusatiivi aava;
aavan
aavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aavassa aavoissa
elatiivi aavasta aavoista
illatiivi aavaan aavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aavalla aavoilla
ablatiivi aavalta aavoilta
allatiivi aavalle aavoille
muut sijamuodot
essiivi aavana aavoina
translatiivi aavaksi aavoiksi
abessiivi aavatta aavoitta
instruktiivi aavoin
komitatiivi aavoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Sana voi juontua mm. avata-sanassa esiintyvästä ava-vartalosta tai sitten se kuuluu saamelaisperäisen aapa-sanan yhteyteen. Siihen voi olla myös sekoittunut aineksia molemmilta tahoilta.[1]

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • aava Kielitoimiston sanakirjassa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana aava.