aava
 |
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaaava (9) (komparatiivi aavempi, superlatiivi aavin) (taivutus [luo])
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑːʋɑ/
- tavutus: aa‧va
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- aava Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaaava (9)
- laaja aukea ja tasainen maasto
- merenselkä, ulappa, meren aava
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aava | aavat |
| genetiivi | aavan | aavojen (aavain) |
| partitiivi | aavaa | aavoja |
| akkusatiivi | aava; aavan |
aavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aavassa | aavoissa |
| elatiivi | aavasta | aavoista |
| illatiivi | aavaan | aavoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aavalla | aavoilla |
| ablatiivi | aavalta | aavoilta |
| allatiivi | aavalle | aavoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aavana | aavoina |
| translatiivi | aavaksi | aavoiksi |
| abessiivi | aavatta | aavoitta |
| instruktiivi | – | aavoin |
| komitatiivi | – | aavoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSana voi juontua mm. avata-sanassa esiintyvästä ava-vartalosta tai sitten se kuuluu saamelaisperäisen aapa-sanan yhteyteen. Siihen voi olla myös sekoittunut aineksia molemmilta tahoilta.[1]
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- aava Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet
muokkaa- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 9)
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana aava.