Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hahtuva (10)[1]

  1. karstatusta kuidusta muodostunut tukkomainen esivalmiste kehräystä varten
    Mummolla oli vasullinen karstojen välissä pyörittämiään hahtuvia, joista hän alkoi kehrätä rukillaan lankaa.
  2. pienehkö haituvien tai vastaavien keveä muodostuma
    Siemenet leijuvat hahtuvien varassa.
    puuvillan valkeat hahtuvat

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑht̪uʋɑ/
  • tavutus: hah‧tu‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hahtuva hahtuvat
genetiivi hahtuvan hahtuvien
(hahtuvain)
partitiivi hahtuvaa hahtuvia
akkusatiivi hahtuva;
hahtuvan
hahtuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi hahtuvassa hahtuvissa
elatiivi hahtuvasta hahtuvista
illatiivi hahtuvaan hahtuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hahtuvalla hahtuvilla
ablatiivi hahtuvalta hahtuvilta
allatiivi hahtuvalle hahtuville
muut sijamuodot
essiivi hahtuvana hahtuvina
translatiivi hahtuvaksi hahtuviksi
abessiivi hahtuvatta hahtuvitta
instruktiivi hahtuvin
komitatiivi hahtuvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hahtuva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hahtuvakone, hahtuvanauha, hahtuvapilvi, höyhenhahtuva, lumihahtuva, pilvenhahtuva, pilvihahtuva, pölyhahtuva

Aiheesta muualla muokkaa

  • hahtuva Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10