Katso myös: haïku
Wikipedia
Katso artikkeli Haiku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

haiku (1)

  1. alkuperältään japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa tavut on jaettu säkeisiin suhteessa 5-7-5

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑi̯ku/
  • tavutus: hai‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haiku haikut
genetiivi haikun haikujen
partitiivi haikua haikuja
akkusatiivi haiku;
haikun
haikut
sisäpaikallissijat
inessiivi haikussa haikuissa
elatiivi haikusta haikuista
illatiivi haikuun haikuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haikulla haikuilla
ablatiivi haikulta haikuilta
allatiivi haikulle haikuille
muut sijamuodot
essiivi haikuna haikuina
translatiivi haikuksi haikuiksi
abessiivi haikutta haikuitta
instruktiivi haikuin
komitatiivi haikuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haiku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • samaa merkitsevästä japanin sanasta 俳句 (haiku) < keskikiinan sanoista (bɛj, ’rinnakkainen’) ja (kjù, ’rivi’)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haiku Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

haiku (1-D)

  1. savu, usva, huuru
  2. (arkikieltä) henkäys tupakan savua
    Mies veteli haikuja.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haiku haiut
genetiivi haiun haikujen
partitiivi haikua haikuja
akkusatiivi haiku;
haiun
haiut
sisäpaikallissijat
inessiivi haiussa haiuissa
elatiivi haiusta haiuista
illatiivi haikuun haikuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haiulla haiuilla
ablatiivi haiulta haiuilta
allatiivi haiulle haiuille
muut sijamuodot
essiivi haikuna haikuina
translatiivi haiuksi haiuiksi
abessiivi haiutta haiuitta
instruktiivi haiuin
komitatiivi haikuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haiu-
vahva vartalo haiku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

mahdollisesti haja-vartalosta[1]

Vastineita lähikielissä: karjalan haiku ’savu, häkä’, viron haige ’sairas’ sekä mahdollisesti vatjan haikar ’häkä, haiku, katku’.[2]

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haiku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haikea.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haikea.