haiku
Katso myös: haïku |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahaiku (1)
- alkuperältään japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa tavut on jaettu säkeisiin suhteessa 5-7-5
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑi̯ku/
- tavutus: hai‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haiku | haikut |
genetiivi | haikun | haikujen |
partitiivi | haikua | haikuja |
akkusatiivi | haiku; haikun |
haikut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haikussa | haikuissa |
elatiivi | haikusta | haikuista |
illatiivi | haikuun | haikuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haikulla | haikuilla |
ablatiivi | haikulta | haikuilta |
allatiivi | haikulle | haikuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haikuna | haikuina |
translatiivi | haikuksi | haikuiksi |
abessiivi | haikutta | haikuitta |
instruktiivi | – | haikuin |
komitatiivi | – | haikuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | haiku- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- samaa merkitsevästä japanin sanasta 俳句 (haiku) < keskikiinan sanoista 俳 (bɛj, ’rinnakkainen’) ja 句 (kjù, ’rivi’)
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- haiku Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haiku | haiut |
genetiivi | haiun | haikujen |
partitiivi | haikua | haikuja |
akkusatiivi | haiku; haiun |
haiut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haiussa | haiuissa |
elatiivi | haiusta | haiuista |
illatiivi | haikuun | haikuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haiulla | haiuilla |
ablatiivi | haiulta | haiuilta |
allatiivi | haiulle | haiuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haikuna | haikuina |
translatiivi | haiuksi | haiuiksi |
abessiivi | haiutta | haiuitta |
instruktiivi | – | haiuin |
komitatiivi | – | haikuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | haiu- | |
vahva vartalo | haiku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaamahdollisesti haja-vartalosta[1]
Vastineita lähikielissä: karjalan haiku ’savu, häkä’, viron haige ’sairas’ sekä mahdollisesti vatjan haikar ’häkä, haiku, katku’.[2]
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (slangia) hatsi
Aiheesta muualla
muokkaa- haiku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haikea.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haikea.