Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haipakka (14-A)[1]

  1. (arkikieltä) kova vauhti, kiire
    Mentiin aika haipakkaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑi̯pɑkːɑ/
  • tavutus: hai‧pak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haipakka haipakat
genetiivi haipakan haipakoiden
haipakoitten
haipakkojen
(haipakkain)
partitiivi haipakkaa haipakoita
haipakkoja
akkusatiivi haipakka;
haipakan
haipakat
sisäpaikallissijat
inessiivi haipakassa haipakoissa
elatiivi haipakasta haipakoista
illatiivi haipakkaan haipakkoihin
haipakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haipakalla haipakoilla
ablatiivi haipakalta haipakoilta
allatiivi haipakalle haipakoille
muut sijamuodot
essiivi haipakkana haipakkoina
haipakoina
translatiivi haipakaksi haipakoiksi
abessiivi haipakatta haipakoitta
instruktiivi haipakoin
komitatiivi haipakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haipaka-
vahva vartalo haipakka-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A