hajoaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahajoaminen (38)
- hajalleen meneminen, pirstaleiksi meneminen, rikkoutuminen
- Tuhkan tuuleen hajoaminen on täydellistä.
- Korttitalon hajoaminen tapahtuu helposti, mutta yllättää lähes aina.
- Auton hajoaminen pilaa autoloman suurella varmuudella.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hajoaminen | hajoamiset |
genetiivi | hajoamisen | hajoamisten hajoamisien |
partitiivi | hajoamista | hajoamisia |
akkusatiivi | hajoaminen; hajoamisen |
hajoamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hajoamisessa | hajoamisissa |
elatiivi | hajoamisesta | hajoamisista |
illatiivi | hajoamiseen | hajoamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hajoamisella | hajoamisilla |
ablatiivi | hajoamiselta | hajoamisilta |
allatiivi | hajoamiselle | hajoamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hajoamisena (hajoamisna) |
hajoamisina |
translatiivi | hajoamiseksi | hajoamisiksi |
abessiivi | hajoamisetta | hajoamisitta |
instruktiivi | – | hajoamisin |
komitatiivi | – | hajoamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hajoamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hajoamis- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hajoaminen Tieteen termipankissa
Verbi
muokkaahajoaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä hajota