hakkinen
Katso myös: Hakkinen, Häkkinen |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahakkinen (38)
- (murteellinen) naakka
- Paattisten varekset ja Sauvon hakkiset ovat päässeet kunnan vaakunaan.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hakkinen | hakkiset |
genetiivi | hakkisen | hakkisten hakkisien |
partitiivi | hakkista | hakkisia |
akkusatiivi | hakkinen; hakkisen |
hakkiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hakkisessa | hakkisissa |
elatiivi | hakkisesta | hakkisista |
illatiivi | hakkiseen | hakkisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hakkisella | hakkisilla |
ablatiivi | hakkiselta | hakkisilta |
allatiivi | hakkiselle | hakkisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hakkisena (hakkisna) |
hakkisina |
translatiivi | hakkiseksi | hakkisiksi |
abessiivi | hakkisetta | hakkisitta |
instruktiivi | – | hakkisin |
komitatiivi | – | hakkisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hakkise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hakkis- |