Wikipedia
Katso artikkeli Halkaisija Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

halkaisija (12)

  1. (geometria) jonkin pyörähdyskappaleen leikkauskuvion rajaama jana ko. kuvion keskipisteen kautta kulkevasta suorasta
    Halkaisija on poikkileikkauskuvion suurin mitta.
  2. (merenkulku) tuulenhalkaisija, purjealuksen keulimmaisin pitkittäispurje joka yleensä jalustetaan keulapuuhun ja litsataan keulaharukseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑlkɑi̯ˌsijɑ/
  • tavutus: hal‧kai‧si‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halkaisija halkaisijat
genetiivi halkaisijan halkaisijoiden
halkaisijoitten
(halkaisijain)
partitiivi halkaisijaa halkaisijoita
akkusatiivi halkaisija;
halkaisijan
halkaisijat
sisäpaikallissijat
inessiivi halkaisijassa halkaisijoissa
elatiivi halkaisijasta halkaisijoista
illatiivi halkaisijaan halkaisijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halkaisijalla halkaisijoilla
ablatiivi halkaisijalta halkaisijoilta
allatiivi halkaisijalle halkaisijoille
muut sijamuodot
essiivi halkaisijana halkaisijoina
translatiivi halkaisijaksi halkaisijoiksi
abessiivi halkaisijatta halkaisijoitta
instruktiivi halkaisijoin
komitatiivi halkaisijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halkaisija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta halkaista (vokaalivartalo halkaise- + -ja)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa