halkaisija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahalkaisija (12)
- (geometria) jonkin pyörähdyskappaleen leikkauskuvion rajaama jana ko. kuvion keskipisteen kautta kulkevasta suorasta
- Halkaisija on poikkileikkauskuvion suurin mitta.
- (merenkulku) tuulenhalkaisija, purjealuksen keulimmaisin pitkittäispurje joka yleensä jalustetaan keulapuuhun ja litsataan keulaharukseen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑlkɑi̯ˌsijɑ/
- tavutus: hal‧kai‧si‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halkaisija | halkaisijat |
| genetiivi | halkaisijan | halkaisijoiden halkaisijoitten (halkaisijain) |
| partitiivi | halkaisijaa | halkaisijoita |
| akkusatiivi | halkaisija; halkaisijan |
halkaisijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halkaisijassa | halkaisijoissa |
| elatiivi | halkaisijasta | halkaisijoista |
| illatiivi | halkaisijaan | halkaisijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halkaisijalla | halkaisijoilla |
| ablatiivi | halkaisijalta | halkaisijoilta |
| allatiivi | halkaisijalle | halkaisijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkaisijana | halkaisijoina |
| translatiivi | halkaisijaksi | halkaisijoiksi |
| abessiivi | halkaisijatta | halkaisijoitta |
| instruktiivi | – | halkaisijoin |
| komitatiivi | – | halkaisijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halkaisija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaasana halkaista + johdin -(i)ja
Käännökset
muokkaa1. pyörähdyskappaleen leikkauskuvion rajaama jana ko. kuvion keskipisteen kautta kulkevasta suorasta
|
2. purjealuksen keulimmaisin pitkittäispurje
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (purje) klyyvari
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- halkaisija Kielitoimiston sanakirjassa