Katso myös: Sade, Säde, sade

Substantiivi

muokkaa

säde (48-F)

  1. (fysiikka) aalto- tai hiukkassäteilyn etenemistä kuvaava viiva; voimakkaasti yhdensuuntaistuneen säteilyn ilmentymä; valojuova
  2. (geometria) ympyrän kehän ja ympyrän keskipisteen välinen jana
    Ympyrän säde on halkaisijan puolikas.
  3. (geometria) puolisuora
  4. (anatomia) hevosen kaviossa anturan takaosassa sijaitseva kiilamainen sarveismuodostuma, jossa erotetaan ulompi sarveissäde ja sisempi martosäde.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsædeˣ/
  • tavutus: sä‧de

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Todennäköisesti samaa sanuetta kuin sana sätiä, joka on onomatopoeettista alkuperää. Kirjallisuudessa sana esiinty ensimmäisen kerran Jacobus Finnolla n. 1580.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • säde Kielitoimiston sanakirjassa
  • säde Tieteen termipankissa

Substantiivi

muokkaa

säde (gen sädeme, part sädemet)

  1. kipinä
    lõkketule sädemed – nuotiotulen, nuotion kipinät

Taivutus

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • säde Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”säde”.