Katso myös: Jana
 
jana

Substantiivi

muokkaa

jana (9)

Katso artikkeli Jana Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (geometria) suora viiva, jolla on kaksi päätepistettä
    Jana on suoran segmentti.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjɑnɑ/
  • tavutus: ja‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jana janat
genetiivi janan janojen
(janain)
partitiivi janaa janoja
akkusatiivi jana;
janan
janat
sisäpaikallissijat
inessiivi janassa janoissa
elatiivi janasta janoista
illatiivi janaan janoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi janalla janoilla
ablatiivi janalta janoilta
allatiivi janalle janoille
muut sijamuodot
essiivi janana janoina
translatiivi janaksi janoiksi
abessiivi janatta janoitta
instruktiivi janoin
komitatiivi janoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jana-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jana Kielitoimiston sanakirjassa

Swahili

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

jana

  1. eilinen