kipinä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kipinä (12)
- palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
- Nuotiosta nousi kipinöitä.
- Suojaudu sinkoilevia kipinöitä vastaan suojalasein.
- (kuvaannollisesti) virike, heräte, kiihoke, yllyke
- Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.
- (kuvaannollisesti) hiven, rahtu
- Viimeinenkin toivon kipinä sammui.
- (arkikieltä) laivaradiosähköttäjä
- (armeijaslangia) majoitusalueen vartiomies, joka pitää tulta yllä kamiinassa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkipinæ/, [ˈk̟ipinæ]
- tavutus: ki‧pi‧nä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kipinä | kipinät |
genetiivi | kipinän | kipinöiden kipinöitten (kipinäin) |
partitiivi | kipinää | kipinöitä |
akkusatiivi | kipinä; kipinän |
kipinät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kipinässä | kipinöissä |
elatiivi | kipinästä | kipinöistä |
illatiivi | kipinään | kipinöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kipinällä | kipinöillä |
ablatiivi | kipinältä | kipinöiltä |
allatiivi | kipinälle | kipinöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipinänä | kipinöinä |
translatiivi | kipinäksi | kipinöiksi |
abessiivi | kipinättä | kipinöittä |
instruktiivi | – | kipinöin |
komitatiivi | – | kipinöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kipinä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
elonkipinä, elämänkipinä, hitsauskipinä, kipinämikko, kipinänsammutin, kipinäpurkaus, kipinäsuoja, kipinätyöstö, kipinäverkko, sytytyskipinä, sähkökipinä, toivonkipinä
Aiheesta muualla muokkaa
- kipinä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
kipinä
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kip